Miksi kevytyrittäjyyden laki tarvitaan – ja miksi se koskee meitä kaikkia

Kevytyrittäjyys on pysyvä osa suomalaista työelämää. Siitä on tullut uusi työnteon muoto, joka yhdistää yrittäjyyden ja palkkatyön piirteitä – mutta ilman selkeää juridista asemaa.

Olen jättänyt kansalaisaloitteen, joka tähtää kevytyrittäjyyden määrittelemiseen laissa. Tavoite on yksinkertainen: poistaa tulkintaepäselvyydet ja vahvistaa oikeusvarmuutta työn tekijän, laskutuspalvelun ja toimeksiantajan välillä.

Kyse ei ole sosiaaliturvan laajentamisesta tai etujen lisäämisestä. Kyse on siitä, että viranomaiset, työn tilaajat ja tekijät ymmärtävät, mitä kevytyrittäjyys tarkoittaa – ja kuka vastaa mistäkin.

Kevytyrittäjyys ei ole väliaikainen ilmiö

Kevytyrittäjyys yleistyi 2010-luvulla, kun laskutuspalvelut toivat markkinoille helpon tavan tehdä työtä ilman omaa Y-tunnusta. Malli houkuttelee monia: luovien alojen tekijöitä, konsultteja, asiantuntijoita, opiskelijoita ja esimerkiksi Wolt-kuskeja.

Moni ei kuitenkaan tule ajatelleeksi, että kevytyrittäjä ei ole laissa tunnistettu termi. Henkilö on aina joko työntekijä tai yrittäjä, eikä näiden väliin jäävää asemaa ole kirjattu mihinkään.

Tämä aiheuttaa ongelmia. Jos henkilö tekee töitä yhdelle toimeksiantajalle, Verohallinto voi tulkita tilanteen naamioiduksi työsuhteeksi. Jos taas työtä on monelle taholle, mutta ilman omaa yritystä, voi syntyä epäselvyyksiä eläkevakuutuksissa, työttömyysturvassa ja verotuksessa.

Yksi viranomaispäätös voi muuttaa koko tilanteen jälkikäteen – ja laskun maksaa usein kevytyrittäjä itse. Myös toimeksiantaja voi joutua vastuuseen, jos työ katsotaan jälkikäteen työsuhteeksi: tällöin hänelle voi kohdistua takautuvia velvoitteita, kuten työeläke-, sosiaalivakuutus- ja ennakonpidätysmaksuja.

Miksi laki tarvitaan

Tällä hetkellä viranomaiset tekevät tulkintoja tapauskohtaisesti. Kela, Verohallinto ja työeläkeyhtiöt soveltavat eri käytäntöjä, mikä tekee tilanteesta epäreilun ja arvaamattoman.

Lain avulla voitaisiin:
– määritellä kevytyrittäjä omana juridisena käsitteenään
– säätää laskutuspalveluiden ja toimeksiantajien vastuunjaosta
– luoda yhtenäiset ohjeet viranomaisille
– sovittaa YEL-velvollisuus järkevästi tuleviin uudistuksiin

Kyse ei ole byrokratian lisäämisestä, vaan sen vähentämisestä. Selkeä laki vähentäisi tulkintariitoja ja hallinnollisia kustannuksia.

Tämä voi koskea sinuakin

Kevytyrittäjyys ei ole vain tiettyjen alojen ilmiö. Se voi koskea ketä tahansa, joka tekee työtä laskutuspalvelun kautta:
asiantuntijaa, taiteilijaa, opettajaa, hierojaa, valokuvaajaa, muusikkoa tai kuljetusalan työntekijää.

Jos viranomaisohjeet ovat epäselviä, riskit kaatuvat tekijän niskaan. Työttömyysturva voi katketa, YEL-maksut jäädä päälle väärin perustein tai verotus muuttua jälkikäteen.

Tämä ei ole kenenkään etu. Ei työn tekijän, ei työn tilaajan, ei yhteiskunnan.

Kyse on oikeusvarmuudesta, ei politiikasta

Olen tehnyt tämän aloitteen oman tiimimme nimissä, ilman minkään organisaation tukea. Kyseessä on pieni yrittäjätiimi, joka on auttanut kehittämään ajatuksia ja ollut mukana nostamassa tätä aihetta jo pitkään kanssani. Kiitos Mimosa Uoti, Elli-Noora Nieminen, Jenny Hentula ja Ville Mäkilä.

Tavoite on yhteinen:
tehdä kevytyrittäjyydestä reilu, selkeä ja toimiva osa Suomen työelämää.

Jos olet samaa mieltä, voit allekirjoittaa aloitteen osoitteessa:
👉 kansalaisaloite.fi/fi/aloite/16069

Lopuksi

Kevytyrittäjyys on tullut jäädäkseen. Nyt on aika tunnistaa se myös laissa. Tämä on pieni, mutta välttämätön askel kohti reilumpaa ja läpinäkyvämpää työelämää.

Janne Uoti

---